Uskon
- Syrjäytymisen ehkäisemiseen osallistamisen avulla.
Nykymaailma pyörii meidän aikuisten, työelämän ja menestymisen ympärillä. Lapset, nuoret ja ikäihmiset kokevat helposti putoavansa yhteiskunnan ulkopuolelle, joukkoon, josta ei välitetä. Yhteiskunnan tehtävänä on tarjota heille tiloja mielekkääseen, kevyesti ohjattuun tekemiseen. Uskon, että aika on ajanut nuorisotalojen ”vapaan tilan” ohi.
- Ihmisten välisen kunnioituksen voimaan.
Jokainen yksilö on arvokas. Osoittamalla kunnioitusta toisiamme kohtaan niin arjessa kuin työssäkin voimme lisätä omaa ja toisemme hyvinvointia. Myös sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisi jättää tilaa yksilön omien toiveiden kunnioittamiselle.
- Jokaisen mahdollisuuteen vaikuttaa.
Uskon siihen, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Maailmaa ei muuteta yksin eikä päivässä, mutta pienillä teoilla ja arjen valinnoilla todella on merkitystä! Tekemällä eettisesti ja ympäristöllisesti kestäviä valintoja, voimme olla mukana tekemässä maailmasta edes hieman parempaa paikkaa.
Kutsun maailmaa muuttavia arjen tekoja ja valintoja pieniksi ihmeiksi. Pieni ihme voi olla omien roskien kerääminen taskuroskikseen, hymy ja oven avaaminen tuntemattomalle, hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuun tai pieneksi jääneiden vaatteiden lahjoittaminen niitä tarvitsevalle. Pienten ihmeiden perusajatus on se, ettei meidän tarvitse muuttaa koko elämäämme muuttaaksemme maailmaa. Siinä vaiheessa, kun yksi pieni ihme muuttuu arkirutiiniksi, voi toteutettavaksi ottaa seuraavan pienen ihmeen. Pienistä ihmeistä syntyy elämäntapa, joka muuttaa maailmaa.
